Se on rakkautta ilmassa, meidän agiryhmään tuli ihana parson-mies Uuno, jota Ulpu ei voi vastustaa. Pörrit ovat kerran leikkineet keskenään koutsihallin aidatulla takapihalla ja meno senkun jatkuisi, ainakin koirien omasta mielestä; Ulpu yrittää harkkojen alussa aina karata Uunon luokse, joten eka rata menee karjuessa ja koiraa hakiessa :) Alun häsläämisen jälkeen Ulpu onneks ymmärtää, ettei harkkoihin ole tultu pelleilemään ja tyytyy harjoittelemaan mun kanssa (ihan kivaa sekin siis on).

Saatiin vihdoinkin kepit lainaan ja käytiin perjantaina lähikentällä harjoittelemassa. Ulpu edelleen lintsaa ilman verkkoja, ja näiden meidän harjoituskeppien verkkojen yli se pääsee hyppäämällä ja muutaman kerran niin tekikin. Näädän agi-ura katkesi keppeihin; verkot pelotti ja ilman verkkojakin meno oli vähintäänkin jännittävää, vinokepeillä saatiin se menemään muutama väli niinkuin kuuluukin.

Näätikselle vinokepit


Käytiin viikko sitten moikkaamassa mun siskon Tyyne-koiraa, joka on sairastellut huolestuttavasti viime-aikoina. Kuvista löytyi epämuodostumia selkärangasta, joka luultavasti aiheuttaa koiralle myös hermostoon oireita; jalkojen vapinaa ja kompurointia. Ikävä oli katsella nuoren koiran menoa. Tutkimukset ovat vielä kesken, joten Tyynen kohtalo on vielä auki. Surullisia uutisia kertakaikkiaan ja pahinta onkin epätietoisuus koiran tulevaisuudesta.

Ihana pieni Tyy heart


Muuten meillä onkin ollut aika normi-arkea, pitkiä lenkkejä ihanassa kevät-auringossa, Näätä-koiran temppukoulua ja hillitön hinku kisaamaan Ulpun kanssa. Vaikka mullahan ei ollut mitään kisa-suunnitelmia, niin jotenkin on vaan laji vienyt mukanaan.

Nakki-tauko pyntsällä:



Aatu ja Näätä



Pojat kahnaa (meillä siis koirat ovat yhdessä pojat:) )


Hahhhahaa, ja lopuksi kivoja uutisia: Me päästiin Ulpun kanssa Sportdogparkille Päivi Männistön agikurssille, eli nyt on harkat kahdesti viikossa. Kun nyt saataisiin ne kepakot kulkemaan, niin päästään kisaamaan ihan tosissaan. Jännittää ja olen kovasti innoissani kyllä tästä hommasta.