Arjessa ollaan paineltu taasen koko viikko. Silti ollaan ehditty puuhaileen koirain kanssa kaikenlaista perus-hommaa; ollaan oltu oravajahdissa arboretumissa, myyriä kaivettu härmälänrannassa ja palloteltu.

Huomasin tuossa yks aamu, että härmälä-camping-alueellehan pääsee kulkemaan ilman mitään laittomia aidan yli kiipeämisiä, ja siitä onkin tullut ihan lemppari-mesta. Näätä nyt aina kulkee vapaana, mut kämppärillä on hyvää nurtsia herrankin rallata. Olenpa jopa uskaltanut Ulpunkin päästää vapaaksi juoksemaan! Ihana katsella tytön riemua, kun saa painaa meneen niin paljon kun sielu sietää. Hyvin onkin pysynyt vapaana, ei katoa näköpiiristä ja tulee luokse käskettäessä. Hienoa edistystä :)

Tässä Upi pentuna kaverin pihassa. Ihan samalta se näyttää myyränkaivuun jälkeen. Likainen terrieri on onnellinen terrieri, ainakin Ulpun mielestä :)

Tänään meillä oli agi-harkat, tehtiin ohjaustekniikoita ja hienosti meni! Ollaan myöskin saatu toinen parsoni meidän ryhmään, mikä on pelkästään hienoa! Inasen oli Upi levoton, kun taas uusi ryhmä, mut tuli kiltisti luokse yritettyään muutaman kerran lähteä katseleen uusia kavereita. Mauno-parsonilla (voisikohan se olla Kamunkorven Mauno? En ehtinyt kyseleen, täytyy ottaa selvää) oli vinkulelu, ja siitähän Ulpu sekosi. Tämän vuoksi jäi Maunon suoritukset katsomatta kun mentiin vessaan olemaan hiljaa ja häiritsemättä.

Onneks meni ihan hyvin, on edes pikkasen luottavaisempi olo ensi sunnuntain kisoja ajatellen. Mut silti mun tavoite on pitää koira radalla, muulla ei oo mitään väliä :D

 

Näätä on toipunut tassu-vammastaan ihan entisellensä, tuntuu että sillä on ihan hulluna virtaa ja halua tehdä. Ollaankin joka lenkillä harjoiteltu temppuja ja tehty toko-harjoituksia ihan vaan energian purkamiseksi. Kyllä on ihana nähdä iloinen koira.

Näätä ja kamala kipsi, josta olikin enempi haittaa kun hyötyä :(

Iloinen Nakki ja nakit <3