Oltiin lauantaina isäpuoleni mökillä mäntässä, meitä ihmisiä olikin vähän isompi joukko ja koiruuksia oli neljä; mun Ulpu ja Näätä sekä äidin Ukko ja Manu. Koirat tulivat kivasti toimeen keskenään, Ukon tapa komennella ei vaikuttanut Ulpuun millään tasolla, röyhkeä likka kun on. Muut koirat juoksentelivat hieman, Ulpu taas otti ilon irti oikein kunnolla; se haki palloa, kaivoi itsensä aitan alle, haukkui siellä yksinään, ui ämpärissä, haukkui sille ämpärille, rikkoi yhden pallon ja yhden luudan,viipotti koko ajan johonkin mutta pysyi nätisti näköpiirissä koko ajan. Hyvä Ulpu!!
Illalla Uplu olikin jo niin poikki, että ensimmäisen ihmisen mentyä nukkumaan, se hiipi kainaloon tuhisemaan ja jätti Näädän vahtimaan meitä muita.
 


Aamulla käytiin katsomassa, onko katiskaan tullut kalaa. Otin Ulpun kokeeksi mukaan veneeseen, kun ei se koskaan ole ollut. Hyvin meni, siellä se katseli veteen ja ihmetteli kaislojen suhinaa ja airoista tippuvaa vettä :) Olisi se tietty voinut vähän rauhallisemmin malttaa olla, mutta pysyi kuitenkin veneessä, sehän se pointti on.

Ukko the pihapoliisi


Sunnuntaina meillä oli jokseenkin rauhallisia koiria. Mua vähän jännitti, saadaanko treeneissä mitään järkevää tehtyä, vai meneekö koiran pyydystämiseksi ja haukkumiseksi. Mutta siitähän parson onkin ihan mainio elukka, et siltä aina löytyy jostain varavirtaa. Treenit meni tosi kivasti,harmi kun ei tullut kuvattua. Ulpu jaksoi vielä ajatella treenien lopussa sen verran, että saatiin keppejä hiottua ja tehtyä vähän kontaktejakin.

Manu


Käytiin muuten keskiviikkona pitkästä aikaa parsonlenkillä, kun olivat täällä meidän huudeilla lenkkeilemässä.